Huh, pari päivää on taas hurahtanut ihan melkein huomaamatta perheen, valmennusten ja mm. videoiden tekemisen parissa. Eilen keskustelin erään pienen lapsen äidin kanssa siitä, miten hänellä ei ole mitään varsinaisia harrastuksia. Hän oli mietiskellyt, että pitäisikö hänen hankkia jokin harrastus mm. siksi, että se näyttäisi hyvältä ansioluettelossa. Samoin hän mietti missä määrin hänen harrastuksiensa puute tarkoitti sitä, että hän laiminlöi omia tarpeitaan jne.
Päädyimme siihen johtopäätökseen, että oikeasti hän ei kaipaa sydämessään mitään harrastuksia, koska tykkää viettää vapaa-aikansa lapsensa kanssa. Toisaalta hän kokee myös työnsä tyydyttäväksi eli ei koe senkään puolesta tarvitsevansa mitään lisäaktiviteetteja esim. stimuloimaan aivoja.
Tästä keskustelu rönsyili siihen, miten on turha verrata omia ulkoisia puitteitaan toisen ulkoisiin puitteisiin ja tehdä niistä mitään johtopäätöksiä. Toisin sanoen se, ettei jollakulla ole harrastuksia, ei tarkoita että hän välttämättä laiminlöisi tarpeitaan. Tai jos joku on yksin ei tarkoita että hän tuntisi olonsa yksinäiseksi. Tai että ylipainoinen olisi välttämättä tyytymätön kehoonsa tai huippuhyvässä kunnossa oleva tyytyväinen kroppaansa.
Raha ei tee onnelliseksi — eikä onnettomaksi
Eräs uusi täkäläinen tuttuni kertoi juuri, kuinka hän oli suuren omaisuuden perittyään elänyt sellaista elämää, josta useimmat vain unelmoivat: asunut monen miljoonan dollarin arvoisessa loft-asunnossa New Yorkin Manhattanin parhailla alueilla, ollut naimisissa miehen kanssa, jolla oli tohtorin tutkinto, mutta joka samaan aikaan oli niin komea, että häntä pysäyteltiin kadulla ja pyydettiin valokuvamalliksi, voinut ostaa mitä ikinä itse halusi ja koska hänen aineenvaihduntansa oli niin hurja, hän pystyi myös syömään mitä halusi.
Silti tuttavani oli järjettömän onneton, koska koki ettei ollut ansainnut kaikkea hyvää elämässään. Lopulta hän onnistui omilla valinnoillaan saamaan avioeron, hassaamaan perintönsä ja jopa aineenvaihdunta muuttui iän myötä niin, että hän alkoi lihoa. Vasta äskettäin hän tajusi, ettei mikään ulkoinen voinut saada häntä tuntemaan oloaan hyväksi, koska hän valitsi mieluummin ajatella ettei ansaitse elämässään olevaa hyvää.
Teholaihdutus-kurssin yhteydessä olen miettinyt sitä, miten laihduttamisessa ei ole sinällään mitään hyvää — muttei myöskään mitään pahaa. Eli vaikka laihdutus tai edes laihtuminen ei tee ketään automaattisesti onnelliseksi, se ei tarkoita sitä, että laihtuminen tai laihdutus tekisi jonkun onnettomaksi.
Supercoach Academyn nettisivuilla on käyty paljon keskustelua rahasta, mm. siksi että yksi koulukaverini kirjoittaa aiheesta kirjaa. Kun aloin miettiä miten eri tavalla lähestyisin rahaa, jos en kykenisi ajattelemaan tunteellisesti siitä, näin ekaa kertaa kunnolla, että todellakin, rahaan ei tarvitse liittyä yhtään minkäänlaisia intohimoja suuntaan tai toiseen.
Tästä varmaan tulen jossain vaiheessa kirjoittamaan enemmänkin, kun saan asiaan lisää uusia näkökulmia tai näen sen vahvemmin tässä uudessa, neutraalimmassa valossa. Samoin tajusin että onko siinä nyt sitten oikeasti ollut mitään pahaa, että olen joskus tehnyt projekteja “vain rahasta”, jos ja kun tein ko. projektit kuitenkin niin hyvällä ammattitaidolla kuin silloisilla resursseilla pystyin. Siinä sen sen sijaan haluan ajatella olleen jotain vikaa, että tein joitain projekteja “vain rahasta” JA hutaisten — ehkä siksi etten ottanut projekteja kauhean vakavasti.
Ensi lauantaina maanantaina pitäisin sitten vihdoin ja viimein ensimmäisen VIP-ryhmävalmennuspuhelun. Se toteutetaan Calliflower-palvelulla, joka mahdollistaa soiton suomalaiseen numeroon. Teen jossain välissä ilmoittautumiskaavakkeen puhelua varten, jotta voin lähettää osallistujille kutsut suoraan Calliflowerista.
Suloista sunnuntaita kaikille!
