No niin, vastasin nyt sitten noihin omiin kysymyksiini ja sain uusia vastauksia, jotka tuntuvat loksauttaneen ajatteluani yhden askeleen vähän lähemmäksi järjestelmällisyyttä jne.
Huomatkaa, että nämä ovat asioita, joita yksi osa minussa ajattelee, ei väittämiä, jotka olisivat universaalisti totta (siltä varalta että joku siisti lukee tämän ja harkitsee loukaantuvansa…) Ja siis asioita, joita en tunnustanut ajattelevani, vaikka nyt kyllä näen hyvinkin, miten tietyt kielteiset ajatukset siisteistä ihmisistä ovat välähtäneet mielessäni aina asiaa ajatellessani:
| Minkä asian suhteen haluaisit ajatella tai toimia toisin? | |
| Siivoamisen, järjestelmällisyyden (eli kodin järjestyksessä pitämisen) ja ajan käytön tehokkuuden. | |
| Mikä on mielestäsi totuus tässä tilanteessa? | |
| Mielestäni totuus on se, että mä olen toivoton häseltäjä — mä en kertakaikkiaan pysty olemaan siisti, tehokas ja järjestelmällinen. Salaa uskon sen tulevan mun geeneistä (eli temperamentista), koska a) mun horoskoopin kuu on jousimiehessä ja b), mutsikin on epäsiisti ja olen kuin mutsi. Uskon sen johtuvan siitä, että mun mielei toimii niin, että vajoan helposti mun ajatuksiini ja etten voi sille mitään, että aliarvioin kuinka kauan jonkin aian tekeminen kestää. Aina kun ajattelen järjestelmällisyyttä, mielessä käy kaikki ne kerrat kun yritin jotakuta miellyttääkseni olla siisti — eli päädyin vain tunkemaan tavarat kaappiin piiloon (vaihtarivuosi, eka aviomies). | |
| Mitä muutosta toivot asiaan tai tilanteeseen? | |
| No jos ihan rehellinen olen, niin en mä välttämättä näe mitään syytä muutokseen — MUTTA koska mies nalkuttaa koko ajan siivoamisesta, olen valmis KATSOMAAN tätä asiaa lähemmin tällä kaavakkeella. Ja kyllä mä jollain tasolla tajuan että mun nykyiset toimintamallit johtavat siihen että haaskaan aikaa, jota haluaisin lisää. | |
| Mitä hyödyt siitä, että ajattelet, tunnet tai toimit niin kuin ajattelet, tunnet tai toimit tällä hetkellä asian suhteen? | |
| Ei tarvitse siivota… 😀 Ja saan olla hirveä huithapeli, joka pitää muut varpaillaan — ts. jengi ei uskalla laskea mun varaan (mikä on hyvä asia) eli multa ei odoteta liikaa. Saan tehdä vapaammin mitä huvittaa, kun ei tarvitse sopeutua tiukkoihin raameihin. Olen “boheemimpi”. Ei tarvitse haaskata aikaa tavaroiden poislaittamiseen, missä ei ole mitään järkeä, koska niitä kuitenkin kohta taas tarvitsee. Ei tarvitse tehdä mitä muut sanovat. | |
| Millä kaikilla muilla tavoin voisit päästä samaan lopputulokseen? | |
| No ensinnäkin voi palkata siivoojan hoitamaan varsinaisen siivoamisen (imurointi jne.), jolloin ei tarvitse edelleenkään siivota.Voin olla lupaamatta yhtään mitään, jolloin jengi ei odota mitään — tosin se ei tunnu käytännölliseltä.
Voisin miettiä millä muilla tavoilla voin olla raamien ulkopuolella, jos se on tärkeää — ts. voisinko rikkoa konventioita isommassa mittakaavassa esim. elämällä elämää, jossa asun välillä ulkomailla, teen jotenkin mullistavia uusia systeemejä ja elän rohkeasti sellaista elämää kuin mitä minä itse haluan elää. Tai sitten voisin nähdä että ongelmana ei ole muiden odotukset vaan se, että kuvittelen mitä muut odottavat minulta ja kerron itselleni että se on ahdistava asia. |
|
| Mitä pelkäät että tapahtuu jos ajattelisit tai toimisit toisin? | |
| Että musta tulee tylsä nipottaja, joka ei ole luova, koska pistää niin paljon aikaa ja energiaa ja huomiota siivoamiseen ja järjestyksen pitoon. Juuri nyt mieleen ei tule ketään ihmistä, jota arvostaisin luovuuden suhteen JA joka samaan aikaan olisi siisti ja järjestelmällinen.Siisteydestä nipottaminen on mielestäni mielikuvituksen puutetta. Samalla tajuan että tunen samanlaista kapinaa siivoamista kohtaan kuin eräs läheiseni tunsi EHKÄ nuorempana omaa lapsuudenkotinsa siivousnipotusta kohtaan.
Huomaan että mulla tulee siisteydestä mieleen vain negatiivisia assosiaatioita tilanteisiin, joissa olen kokenut että mun on PAKKO siivota ja olla järjestelmällinen jne. Toisaalta siistit, järjestelmälliset ja tehokkaat ihmiset ovat jotenkin pelottavia. Robottimaisia ja tunteettomia. |
|
| Millä kaikilla muilla tavoin voisit suojella itseäsi pelkäämältäsi asialta? | |
| Ihan ekaksi tulee kyllä pelkkää tyhjää.No, alan jo nähdä, miten ehkäPÄ olen tässä vuosien mittaan kiinnittänyt aina enemmän huomiota juuri niihin ihmisiin, jotka ovat siistejä ja tylsiä — ja igonoroinut ne kerrat kun olen tavannut jonkun, joka on siisti ja järjestelmällinen JA esim. luova ja hullu.
Ekana tulee mieleen ihana Miitta Sorvali, joka on luova ja hullu, mutta jonka koti oli kotoisasti minimalistinen ja siisti kun kävin siellä palavereissa (ts. tiedän ettei kämppää ollut siivottu mua varten). ja sitten tulee mieleen yksi taidemaalari, joka asui kanssamme italiassa ja jonka kämppä (muistaakseni) oli aika siisti. Ja ihan varmaan on tuotteliaitakin kirjailijoita, jotka pitävät kotinsa järjestyksessä. Ja missä sanotaan että siisteyden pitäisi olla on-off-juttu, jossa vaihtoehtoina on vain hillitön siisteydestä nipottaminen tai hirveä kaoottinen sekasotku. Ehkä siisteys, järjestelmällisyys ja hyvä ajanhallinta voisi olla jotenkin luonnollista, “orgaanista” — ihan vain pieni muutos toimintatavoissa ilman että siitä itää tehdä niin järjetöntä numeroa. |
|
| Miten ihmiset, jotka toimivat “paremmin” kuin sinä tässä tilanteessa, ajattelevat, uskovat, tuntevat ja toimivat? | |
| Monille näyttää olevan jonkinlainen itsestäänselvyys, että tavarat pannaan paikalleen, mikä on superärsyttävää, koska aina kun sen kuulee, alkaa vituttaa että “jos asia olisi niin yksinkertaista, niin eikö kaikki tekisi sen”.Sitten he näyttävät ahdistuvan, jos on epäsiistiä eli näyttää siltä kuin järjestys olisi heille jonkinlainen pakkomielle ja pikemminkin kyseessä on “kaaoksensietokyvyttömyys” -vamma kuin esim. oma valinta olla siisti ja järjestelmällinen.
He näyttävät myös saavan ihan hirveät kicksit siitä että on siistiä tai järjestelmällistä ja paheksuvansa ihmisiä, jotka ovat myöhässä. |
|
| Mitä sinä ihan oikeasti ajattelet tällä tavalla toimivista ihmisistä? | |
| No ajattelen nimenomaan että siisteys, järjestelmällisyys jne. ei ole heille iloinen valinta vaan pakkomielle, jonka he ovat saaneet esimerkiksi lapsuudessa — eli että he ovat oman siisteydentarpeensa vankeja eivätkä esim. siksi ehdi käyttää omaa luovuttaan tai muuten toteuttaa itseään, koska pistävät kaiken energiansa siivoamiseen ja järjestyksen ylläpitämiseen. | |
| Mitä sinun pitäisi uskoa tai ajatella tästä tilanteesta, jotta kokemuksesi siitä tai käytöksesi sen suhteen muuttuisi? | |
| Minun pitäisi jotenkin nähdä, että siisteys, järjestelmällisyys ja hyvä ajanhallinta voisi olla ILOINEN, hauska, innostava ja kevyt oma valinta eikä vain kamala pakkomielle.Mietin, että onko tämä sitkeä “siivouden välttely” ja jääräpäinen huithapelointi nyt sitten yhtään vähäisempi pakkomielle tai vankila. Ts. jos minusta tuntuu ylitsepääsemättömän vaikealta olla siisti ja järjestelmällinen, niin enkö ole silloin tämän itse asettamani rajoituksen uhri?
Voisin alkaa etsiä todistustaineistoa sen puolesta, että ihmiset voivat olla yhtä aikaa järjestelmällisiä, siistejä ja tehokkaita JA luovia, rentoja, hulluja ja hauskoja. Voisin myös nähdä vastuu- ja velvollisuusasian jotenkin uudesta näkökulmasta. Esim. kuka oikeasti vaatii multa mitään ja jos vaatiikin, niin entä sitten? Ja jos ylipäätään voisi nähdä järjestelmällisyden samanlaisena luonnollisena osana elämää kuin vaatteiden pukemisen päälle — tai hampaiden pesemisen. Tai ylipäätään voisin tehdä tästä jännittävän tutkimuskohteen, jossa tutkimuskysymyksenä on: |
|
No nyt mulla on aidosti utelias ja innostuneen utelias fiilis järjestelmällisyydestä ja ajanhallinnasta — nimenomaan sitä kautta että mietin että olisiko ylipäätään mahdollista olla rennosti ja vapautuneesti järjestelmällinen ja siisti ja jos on, niin miten se olisi minulle mahdollista.
Toisin sanoen pyrin nyt näkemään niin houkuttelevan vaihtoehdon järjestelmällisyyteen, että haluan valita sen — ja sitten kun olen valinnut sen vapaasta tahdostani, todennäköisesti olen superinnoissani aiheesta.
—
Ylipäätään nyt yöllä ja aamulla olen miettinyt sitä, miten todellakin pilaamme itseltämme “valinnan ilon” sillä, että yritämme motivoida itsemme tekemään tietyn valinnan kertomalla itsellemme miten meidän on “pakko” valita se.
